Mitä tapahtuu jos sosiaaliset suhteet menettävät merkityksen?

Katsahdan ympärilleni ja havahdun. En ole nähnyt ystäviäni pitkään aikaan. Vaihdamme kyllä kuulumisia kerran viikossa puhelimitse, mutta siihen se jää. Yhteen pikaiseen viestiin tai puheluun. 

"Kiitos kysymästä. Hyvää meille kuuluu."

Suljen puhelimen ja jään miettimään... tai oikeastaan ikävöimään. Niin paljon olisi tärkeää sanottavaa, mutta tuntuu helpoimmalta kiteyttää kaikki yhteen lauseeseen. 

Olen viimeksi nähnyt yhden ystävistäni yli kolme kuukautta sitten. Tiedän kyllä ettei ystävyytemme mihinkään katoa (vai katoaako), mutta jokuhan siinä mättää että emme saa aikataulujamme sovitettua yhteen. Olenko oikeasti niin kiir

Kaipaan:

L Ä S N Ä O L O A,  

K E S K U S T E L U J A   K A S V O T U S T E N

J A  Y H D E S S Ä O L O A.

Haluaisin panostaa yhä enemmän ystävien näkemiseen ja aitoihin sosiaalisiin kohtaamisiin. Vaalia ystävyyttä olemalla enemmän läsnä heille. En halua tuntea ikävää tai olettaa, että ihmissuhteet pysyisivät hyvinä pelkällä somen välityksellä. 

Joulukuu on pian täällä ja haluan sosiaalistaa elämääni yhä useammin. Joulukuuhun sopiikin erinomaisesti pieni haaste, jossa pyrin sopimaan jokaiselle viikolle ainakin yhden tapaamisen ystävien kanssa (työn kautta tulleet kontaktit eivät pelkästään riitä.) Jos epäonnistun tässä minulle tärkeässä haasteessa, pyydän jokaisen ystävän meille tammikuun alussa kylään. Jatkan tätä haastetta tästä lähtien joka kuukausi ja haluan ylläpitää minulle tärkeitä ihmissuhteita.

Miltä haaste sinusta kuulostaa? Lähtisitkö kanssani sosiaalistamaan elämää? 

Kyllä se pistää mietityttämään, että mitä hyvinvoinnille oikeasti tapahtuu, jos sosiaaliset suhteet vähänevät tai loppuvat kokonaan? Kirjoittaessani tekstiä havahduin todelliseen huolenaiheeseen siitä, miten nykyään mm. Some muokkaa meitä itsenäisiksi, joka taas saattaa johtaa siihen, että olemmekin entistä yksinäisempiä.

einen, ettei minulla ole aikaa tärkeille ihmisille.