Hetki tässä ja nyt
Kuljet ohitseni, en tunne sinua, katson sinua silmiin ja hymyilen. Olet sitten nuori tai vanha. Hymyilen koska haluaisin kovasti saada hymyn takaisin sinulta.
Olen monta vuotta kokeillut hymyn taikaa ja siinä on sitä jotain. Mulle on tärkeää saada näyttää ulospäin hyväntuulisuus. Hymyllä saa ihmeitä aikaan, se saa olon kevyeksi ja tarttuu väistämättä toiseen, vaikka toinen ei aina siinä tilanteessa hymyilisikään takaisin. Sen pienen hetken toinen on kuitenkin läsnä minulle. Tulee hyvä mieli jo siitä, että kuulen ihmisten nauravan tai näen heidän hymyilevän toisilleen. Hyväntuulisuus tarttuu.
Internet on nykyaikaa. Mielestäni pelkkä tykkääminen Facebookissa ei saa mieltä kohenemaan. Päinvastoin! Kun lisään kuvan, katson monta tykkää siitä ja kun tykkäykset on tykkäilty, kuva on katsottu, sitten se häviää Facebookin seinälle, eikä kuvaa kohta muisteta. Mun mielestä virtuaali maailmassa moni asia ei ole niin kuin todellisuudessa. Saatan katsoa kuvaa ja ajatella miten kuva ei pätkääkään miellytä, mutta painan silti tykkää nappia, vain tykkäämisen ilosta. Hymy taas tulee luonnostaan, katse on aitoa, se jättää mieleen monet hyvät elämän tilanteet ja ihmiset.
Hymyilen edelleen sinulle. Saatat aluksi katsoa minua hiukan epäröiden ja ihmetellen, miksi tuo vieras ihminen hymyilee juuri minulle. Päätät kuitenkin hetken mietinnän jälkeen hymyillä takaisin minulle ja vaistomaisesti tilanteesta tulee leppoisa ja iloinen mieli jatkuu mihin ikinä oletkaan menossa.
Milloin sinä olet viimeksi hymyillyt? Mitä toisen hymy sinulle kertoo?
Olen monta vuotta kokeillut hymyn taikaa ja siinä on sitä jotain. Mulle on tärkeää saada näyttää ulospäin hyväntuulisuus. Hymyllä saa ihmeitä aikaan, se saa olon kevyeksi ja tarttuu väistämättä toiseen, vaikka toinen ei aina siinä tilanteessa hymyilisikään takaisin. Sen pienen hetken toinen on kuitenkin läsnä minulle. Tulee hyvä mieli jo siitä, että kuulen ihmisten nauravan tai näen heidän hymyilevän toisilleen. Hyväntuulisuus tarttuu.
Internet on nykyaikaa. Mielestäni pelkkä tykkääminen Facebookissa ei saa mieltä kohenemaan. Päinvastoin! Kun lisään kuvan, katson monta tykkää siitä ja kun tykkäykset on tykkäilty, kuva on katsottu, sitten se häviää Facebookin seinälle, eikä kuvaa kohta muisteta. Mun mielestä virtuaali maailmassa moni asia ei ole niin kuin todellisuudessa. Saatan katsoa kuvaa ja ajatella miten kuva ei pätkääkään miellytä, mutta painan silti tykkää nappia, vain tykkäämisen ilosta. Hymy taas tulee luonnostaan, katse on aitoa, se jättää mieleen monet hyvät elämän tilanteet ja ihmiset.
Hymyilen edelleen sinulle. Saatat aluksi katsoa minua hiukan epäröiden ja ihmetellen, miksi tuo vieras ihminen hymyilee juuri minulle. Päätät kuitenkin hetken mietinnän jälkeen hymyillä takaisin minulle ja vaistomaisesti tilanteesta tulee leppoisa ja iloinen mieli jatkuu mihin ikinä oletkaan menossa.
Milloin sinä olet viimeksi hymyillyt? Mitä toisen hymy sinulle kertoo?
Kommentit
Lähetä kommentti